Pelaaja: T (ri-Vision)
Hahmon nimi: Takumi Nishijo
Fandom/Teos: Chaos;HEAd
Ikä: 17
Ryhmä: Orion
Huone lukuvuonna 11-12:2. kerros, huone 25. Huonetoveri Edgar J.C. Ashenbert.
Journal: eroguromousou
Ulkonäkö: Takumi pysyttelee mielellään jossakin syrjässä ja on
keräämättä huomiota. Celestialin väestö on hänen onnekseen sen verran
värikästä, että ei erotu pahemmin joukosta. Hiukset ovat tummansiniset
ja epämääräisen piikikkäästi pörrössä sinne tänne. Hänen silmänsä ovat
keltaisensävyiset ja niiden iirikset pienenpuoleiset, minkä lisäksi ne
näyttävät suhteellisen pelokkailta ja unettomilta. Takumi ei
oikeastaan edes tunne sellaista käsitettä kuin vapaa-ajanpukeutuminen,
joten asunaan piti kotona sikäläisen koulunsa ja täällä, jotta ei
herättäisi huomiota, Celestialin koulupukua oikeastaan koko ajan.
Näyttää hieman neuroottiselta koko ajan.
Persoonallisuus: Takumia ei voi kutsua kovin hyvin
yhteiskuntaan sopeutuneeksi. Jos hän saisi tahtonsa läpi, koostuisi
hänen elämänsä kotona tietokoneen äärellä istumisesta,
animenkatselusta ja MMORPGien pelaamisesta. Älynlahjoja hänellä kyllä
on, mutta käytti ne opiskelun sijaan siihen, että teki itselleen
viikkokaavion, jolla laski minimimäärän tunteja, joilla oli pakko
käydä, jotta pääsi läpi, ja lintsasi kaikki muut. Syynä ei ole
niinkään laiskuus kuin himo animeen ja peleihin...
...ja abysmaaliset sosiaaliset taidot. Takumi ei selviä ihmisten
ilmoilla tyynin mielin lähestulkoon lainkaan, ennen kuin hän alkaa
vainoharhaisesti ajatella, että kaikki nauravat hänelle, että kaikki
ovat vihollisia ja että kaikki ovat ärsyttäviä rasitteita, joiden
pitäisi vain kadota. Välttää muita kuin ruttoa ja mikäli joku puhuukin
hänelle, ei ole varsinaisesti vihamielinen vaan ennemmin
passiivis-aggressiivinen, mutta kuulostaa silti epäkohteliaalta
änkyttäessään vastauksia. Pystyy periaatteessa olemaan puheväleissä
ihmisten kanssa jos nämä ovat tarpeeksi innokkaita yrittämään, mutta
itse ei tajua pitää mitään yhteyttä oma-aloitteisesti, ellei ole aivan
pakottavaa tarvetta kysyä jotakin. Ei selviä vuoropuhelusta kenenkään
kanssa änkyttämättä lukuunottamatta Seira-tanin, suosikkisarjansa
maskotin, figua, jota pitää oikeana ja jonka kanssa käy vuoropuheluita
päässään. On myös vakuuttunut siitä, että Seira-tan on ainoa kontakti,
jota tarvitsee... ainakin kasvotusten, verkon yli pystyy puhumaan
ihmisten kanssa jonkin verran paremmin.
Seira-tanille puhuminen saattoi olla jo suhteellisen hyvä vihje, mutta
sanottakoon vielä tarkemmin, Takumi on melko lailla päästään sekaisin.
Hänen hermostuessaan tai pelästyessään ruumis alkaa käydä
ylikierroksilla ja hän saattaa hallusinoida tilanteet aivan
toisenlaisiksi kuin ne oikeasti ovat. Ellei onnistu pitämään tolkkuaan
mukana, kuvittelee tilanteet joko kepeän humoristisesta
ecchikomediasta/erogesta repäistynluonteisiksi tai vaihtoehtoisesti
verisiksi kauhuskeneiksi... ja reagoi sen mukaan. Kun vielä lisätään
soppaan se, että hän tietää miten otakuita katsotaan ja pitää itsekin
itseään kuvottavana otakuhyypiönä, saadaan cocktail joka välttelee
ihmisiä parhaansa mukaan. Takumi ei kuitenkaan ole tässä pelkkä uhri,
vaan kysymys on toisaalta myös hänen omasta mukavuudenhalustaan,
laiskuudestaan ja itsekeskeisyydestään, haluttomuudesta laajentaa
maailmankuvaansa ja pelosta tehdä se, olemassaolevista mutta
itselaajennetuista peloista puhua kenellekään, etenkään tytöille.
Huono käsittelemään epäonnistumisia ja ensireaktio niihin on aina
kirota katkerasti itsekseen ja vannoa, että koko maailma on typerä ja
turha ja sitä ei tarvita.
Toisaalta, kun hänen itserakentamiaan muureja särjetään esimerkiksi
psykologisten traumojen muodossa, paljastuu sen takaa poika, joka ei
edes itse tajua, ettei haluaisi oikeasti muiden ihmisten katoavan ja
haluaisi itse asiassa muodostaa ihmissuhteita heihin. (Vaikka kaikesta
passiivis-aggressiivisuudestaankaan huolimatta ei haluaisi kenenkään
esim. kuolevan oikeasti.) Mikäli pääsee jonnekin sinne asti, on
silloinkin ensireaktio ensin takertua kehen tahansa muurien sisälle
päässeeseen ja toivoa, että tämä pelastaisi Takumin. Häntä pitää
rikkoa vielä jonkin verran lisää, jotta osaisi yrittää omilla
jaloillaan eteenpäin ja ei edes tajua asioiden merkitystä itselleen,
ennen kuin on menettänyt ne. Kaikenkaikkinen epäonnistuminen ihmisenä,
mutta jos jaksaa jollain ihmeellä yrittää, löytyy sisuksista hyvä ja
välittävä ihminen.
Erikoiskyvyt: Edellämainitut harhanäyt poislukien on myös nk.
Gigalomaniac, psyykikko, jotka pystyvät ajatuksen voimalla
vaikuttamaan maailmaan ympärillään. Case in point, näki erään tytön
yrittävän itsemurhaa hyppäämällä katolta, ajatteli "Älä kuole!" ja
betonisen parkkipaikan, jolle tyttö oli ollut putoamassa, tilalle
ilmestyi huomattavasti pehmeämpi kukkapenkki. Tyttö jäi eloon ja
ympärilläolevien ihmisten muistot muuttuivat ajattelemaan, että
kukkapenkki oli aina ollut siinä. Ei itse tiedä tällaisten voimien
olemassaolosta tosin.
Lisäksi, mikäli löytää joskus sen, jokaisella Gigalomaniacilla on oma
miekka nimeltään Di-Sword. Ne muistuttavat usein muodoltaan jotakin
muuta ja sulautuvat maisemaan, niitä ei välttämättä edes näe kuin
tietystä kuvakulmasta, mutta kun sellaisen saa käsiinsä, sen pystyy
muuttamaan halutessaan olemassaolevasta olemassaolemattomaksi ja
takaisin, vaikka miekka näyttää koko ajan samalta. Samoin se on
mahdollista saada leikkaamaan elotonta materiaa, mutta olemaan
tekemättä mitään elollisille esineille. Tästä seuraa hyvin
mielenkiintoisia miekkaotteluita.
Nykytilanne: M... Murhia... jotka tuntuivat kaikki liittyvän
tavalla tai toisella Takumiin... ja sitten Tokiota ravisteli
maanjäristys. Herätessään oli Celestialin nurmilla, seuranaan vain
Seira-tan-figuurinsa.
Muuta: Takumi tarvitsee jonkun verran traumoja muuttuakseen
mukavammaksi kaveriksi. Jos pitää pahoinpidellä jonkun henkistä
hyvinvointia, tässä on miehenne.
Lukujärjestys:
Tulossa.
Ihmissuhteet:
Tulossa.